Laulunlyömän esittely

Blogia kirjoittaa 52 vuotias laulamiseen hurahtanut isä ja isoisä.

Kiinnostus laulamisen taitoon on alkanut jo vuosia sitten. Viimeinen niitti oli kun kuuntelin kirkon penkissä lähistöllä laulaneen nuorehkon miehen laulua. Kirkon menojen jälkeen jututin miestä ja kehuin hänen lauluääntään. "Ihmekös tuo" mies sanoi, "Käynhän viikoittain laulutunnilla". Tuolloin päätin tehdä asialle itsekin jotain.

Koen olevani jonkinlainen keskinkertaisuus kaikessa. Tämä koskee myös laulua ja musiikkia yleensä. Klassista kitaraa olen soitellut halki elämän. Kuitenkin kaavamainen nuotin mukaan soittaminen  tuntui aina jotenkin vajaalta. Kaipasin enemmän "musiikkia" siis jotakin vapaampaa, jota voi soitella siten että kappaleella ei ole niin väliä. Kaipasin siis enemmän ymmärrystä soinnuista ja sen yhdistämisestä melodiaan. Ajan kuluessa harraste hiipui, olin taidoiltaan vaiheessa joka olisi vaatinut runsaasti panostusta, aikaa ei ollut, opettaja vaihtui....jne. Soitto harraste hyytyi. Viha/rakkaus suhteeni tuohon espanjalaiseen tyttöystävääni viileni.

Jotakin kulttuurillista ihmisen pitää harrastaa. Siispä mietin mitä se kohdallani voisi olla. Muistin tuon kirkonpenkki kokemuksen ja ilmoittauduin Nurmijärven opiston yksinlauluun ja pääsin tunneille. Olin onnekas. Tämä tapahtui 1,5 vuotta sitten. Opettajakseni osui Marika Laine, taitava opettaja ja ilokseni huomasin hetti että hän hallitsee tällaisen aikuisen jo hieman varttuneemman intomielen opettamisen.

Alkuun minulta tiedusteltiin mitä haluan laulaa. Aivan sama kunhan saan laulaa ja oppia äänenmuodostusta. Kuitenkin pian kävi ilmi että klassinen laulu on enemmän minun juttu. Syyskauden mentyä koin että kaipaan enemmän tunteja. Ilmeni että meillä aikuisillakin on mahdollista opiskella perinteiseen musiikkiopisto tyyliin, opetus kulkee Taiteen perusopinnot nimellä. Koska Marikalla oli mahdollista ottaa minut päivä oppilaaksi ilmoittauduin mukaan. Heti joulun mentyä ja kevätkauden alkaessa homma rykäistiin käyntiin vauhdilla. Marika kantoi eteeni pääosin italian kielisiä kappaleita. Oli muutama duetto kuten Don Giovannin sekä Figaron aarioita jotka sitten myös kevään oppilaskonsertissa esitettiin, englanniksi yksinlaulua ja joitakin suomenkielistä laulumusiikkia. Esittäminen oppilaskonsertissa oli todella mukava kokemus. Fiilis että minulla ei ole euroakaan kiinni tässä hommassa piti esityksen rentona, nautin todella.

Opinnot jatkuivat ja laulaminen tuntui päivä päivältä vaikeammalta. Marika osaa valita aina hieman vaikeampia kappaleita kunnes jouluna -23 esitin oppilaskonsertissa A Adamin Oi jouluyö klassikko laulun. Esitys ei sujunut, kappale oli minulle liian vaikea. Erityisesti hengitys tuki ja sen opettelu on osoittautunut mittavaksi haasteeksi. Kyseisessä kappaleessa minulla oli isoja vaikeuksia ilman riittävyyden kanssa. Olin silti tyytyväinen ja innoissani.

Nyt eletään kevättä -24. Joulun alla sain kontaktin jo eläköityneeseen ooppera tenoriin Aki Alamikkotervoon. Ajattelin että jospa hän osaltaan osaisi minua auttaa että löytäisin kunnollisen hengitystuen. Pari kertaa hänen luona olen käynyt ja se kyllä sieltä apua saa. Hänen opetusmetodi on todella intensiivinen. On ilahduttavaa huomata kuinka samoja asioita he Marika ja Aki opettavat. Äänen kiinni otto, imun tunne, tuki alavatsaan ja jopa aivan samanlaisia harjoituksia teettävät.

Ostin taannoin pienen ääninauhurin. Äänitän kaikki laulutunnit ja kuuntelen ne tunnin jälkeen. Äänitän myös kotiharjoituksia. Tämä on erittäin hyödyllistä. 

Tässä blogissa seurailen omaa oppimista. Kirjoitan kun tulee inspiraatio tai jokin suurempi oivallus.